Lastenkirja lapsuudesta

Ihana Bleue polkaisi pystöön tällä viikolla vietettävän blogien lastenkirjaviikon. Pitkään hänen blogiaan seuranneena olin heti mukana. Viikko on vierähtänyt huolien ja murheiden keskellä, mutta ennätinpäs mukaan silti!

Yksi lapsuudestani tuttu kirja lähti mukaan mummolasta, joskus tyttäreni ollessa pieni. Sitä on sen jälkeen rakastettu, välillä rajustikin. Tänään teippasin sivun ja yksi on välistä kateissakin, mutta edelleen sitä on kiva lukea. Tarina kertoo pupuperheestä, jotka lähtevät porkkanapeltojen perässä maailmalle. Juonessa on välillä jännittäviäkin käänteitä, mutta lopulta kaikki kääntyy hyväksi. Ihan mukava tarina, jota esikoinen jaksaa jo hyvin kuunnella, kysymysten säestämänä.

Oman lapsuuteni aikaisten kirjojen lukeminen lapsille on aika erityistä. Muistoja nousee mieleen siitä, kun oma isä ja äiti ovat niitä minulle, heidän lapselleen, lukeneet. Kirjahyllystä löytyy jonkinlainen kokoelma noita kultaisen 80-luvun kirjoja, joita usein odotettiin innolla, kun tiesimme veljeni kanssa, että pian tulee taas kirjapaketti.  Ihania muistoja kirjojen parista!

Mukavaa viikkoa lastenkirjojen parissa jokaiselle :)!

Sadepäivän valkosipulinen cheddar-paprikaleipä

Eilen aamulla ikkunaverhon takana oli harmaa sää ja vesisade. Olisi tehnyt mieli vetää peitto korviin ja pysyä sängyssä, mutta perheen pikkujalat pitivät huolen siitä, että nousin ylös. Päivän piristykseksi kävimme edellispäivänä valmiiksi tulleiden taikinajuurien kimppuun ja leivoimme järjettömän hyvää leipää. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt liian kauan, mutta tämänpäiväinen oli ehdottomasti muistutus siitä, miten hyvää leipää saa tehtyä kotona, kun näkee vähän enemmän vaivaa. Muutaman tunnin odottelun ja uurastuksen jälkeen korvia hiveli rapsakan kuoren leikkuuääni ja ensimmäinen leipä upposi lähes kokonaan mahoihimme saman illan aikana. Niin hyvää, niin maukasta!

Reseptin pohjana toimi Heléne Johanssonin Leipä-kirjasta tuttu resepti, johon tein muokkauksia vähän omasta kaapistani löytyvien ainesten mukaan. Durumvehnäjauhot vaihtuivat grahamiin ja jalapenot valkosipuliin ja paprikaan. Valkosipuliöljykin antoi oman säväyksensä.

Ja sitten se resepti, jotta kaikki herkkusuut siellä ruudun toisella puolella pääsevät testaamaan tätä samaista leipää niin halutessaan.

Valkosipulinen cheddar-paprikaleipä

500g vettä

200g ruishapanjuurta 

(ohje esim. täällä)

15g hiivaa

750g vehnäjauhoja

100g grahamjauhoja

15g vaaleaa siirappia

20g merisuolaa

65g cheddaria

65g paprikaa silputtuna

30g marinoituja valkosipulinkynsiä (käytin pirkan)

Sekoita yhteen kaikki ainekset, paitsi suola ja vaivaa taikinaa yleiskoneella 15minuuttia (tai käsin vähintään kaksinkertainen aika). Lisää suola ja vaivaa vielä 5 minuuttia. Sekoita joukkoon cheddar-raaste, paprika ja valkosipuli  ja vaivaa niin, että ne sekoittuvat tasaisesti. Anna taikinan levätä 30 minuuttia. 

Muotoile taikinasta kolme pyöreää pullaa ja anna levätä 10 minuuttia. Muotoile pullat sitten varovasti pitkulaisiksi ja nosta voideltuihin leipävuokiin (käytin tässä kohtaa valkosipuleiden omaa öljyä lisää makua antamaan). Kohota leipiä 1,5-2 tuntia huoneenlämmössä tai jääkaapissa yön yli. 

Aseta uuni 250 asteeseen ja laita uunin alimmille kannattimille tyhjä pelti. Jauhota ja koristele viilloilla leipien pinta ennen kuin nostat ne uuniin. Kaada kupillinen kylmää vettä lämmitetylle pellille ja sulje luukku. Laske uunin lämpötila 200 asteeseen ja päästä höyry ulos 20 minuutin kuluttua. (Tällä tapaa syntyy se ihanan rapsakka kuori!)

Paista leipiä yhteensä 35-40 minuuttia tai kunnes sisälämpötila on n. 98 astetta. Ota leivät vuoista ja jäähdytä ritilällä. 

Herkullista viikonloppua!

Lastenhuone RE-DO!

Tyttäreni muutti omaan huoneeseensa vähän ennen toissavuoden joulua. Hän on sen jälkeen asunut siellä itsekseen, vaikka perheessä pikkuvelikin olisi. Olemme toisinaan koettaneet kysellä, saisiko veljensä muuttaa samaan huoneeseen ja vastaus on ollut aina selvä ei. Mieli on kuitenkin muuttunut ja veli siirrettiin nukkumaan tytön seuraksi kohta viikko sitten.

Ja mitä se tietää äidille? No, lastehuoneen uudelleensisustamista tietenkin! Sisustaminen on ihanaa ja lastenhuoneessa on jotain erityistä verrattuna talon muihin huoneisiin. Huoneeseen on valikoitunut pinkkejä yksityiskohtia sinne tänne ja pojan muutettua huoneeseen se ei enää tunnukaan luontevalta. Vaihtoon lähtee ainakin matto, julisteet ja päiväpeitotkin olisi mukava yhdenmukaistaa molempien sänkyihin. Kaappiin ja pinnasänkyyn kiinnitetyt sisustustarrat ovat vielä mitentälistalla. Toisaalta tekisi mieli vaihtaa ne erilaisiin, mutta kivojahan nuokin ovat.

Nähtäväksi jää, millaiselta huone alkaa myöhemmin näyttää. Testissä oli kotiimme muuttanut uusi objektiivi, siksi melkoisia lähikuvia. 

Barbapapakakkua 1-vuotiaalle

Pääsin pitkästä aikaa leipomaan synttärikakkua lastenjuhliin, tai siltä se ainakin tuntuu, sillä meidän perheen synttäreitä vietetään keväällä. Juhlinnan kohteena oli suloinen 1-vuotias, jonka äidin toiveesta ja suosikkilelujen pohjalta syntyi tällainen kakku. Sisukset tein prinsessakakkutyylisesti, joten makuina oli vaniljaa ja vadelmaa. Hyvin maistui ja kakku taisi ilahduttaa yhtä jos toistakin juhlijaa!

Alkuun Appelsiiniset Runebergin tortut

Tein sen taas! Uusi blogi, uudet kujeet, tällä kertaa toivottavasti taival on hieman pidempi. Uusille lukijoille on tässä kohti ehkä todettava allekirjoittaneen historiasta se, että blogiura alkoi joskus muinoin pienenä viritelmänä koettaa kerätä reseptejä veljen kanssa ylös, siitä jatkuen kuulumisten jakoväyläksi tutuille ja raskaus- ja äitiysblogien jälkeen ollaan päädytty tähän -etsimään sitä omaa kadotettua minuutta niiden aiemmin rakkaiden harrastusten kautta. Aika ennen lapsia oli täynnä taidetta, mielikuvitusta, luovuutta, keittiötouhuja ja kaikenlaista näpertämistä siellä ja täällä. Miehenikin tapasin valokuvaharrastuksen kautta, mutta häpeäkseni on myönnettävä, että ennen niin rakas järjestelmäkamerani on makoillut aivan liian pitkään lukkojen takana pölyttymässä.

Viime aikoina on tuntunut, että äitiysblogin pitäminen on käynyt pelkäksi toistoksi, joten sen lakkautin jo aiemmin. Viimeisin blogini puolestaan alkoi tuntua liian henkilökohtaiselta kaikelle kansalle jaettavaksi ja on siirtymäisillään salasanan taakse, joten tässä on nyt sitten uusi aluillaan. Onhan tätä pitkään pohdittukin, mutta jotenkin uskallus on ollut vähän riittämätöntä. "Et sinä kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä", "Ei kai sitä nyt kukaan lue" ja "Ketä nyt muka kiinnostaisi" -kaltaisten ajatusten pyöriessä päässä, olen lykännyt tämän blogin aloittamista vuosilla eteenpäin. Vaan nyt on aika!

Blogi tulee sisältämään kaikkea itseäni ilahduttavaa. Luvassa siis reseptejä, taidetta, grafiikkaa, valokuvia, itsetehtyjä viritelmiä ja ehkäpä vähän sisustushömppääkin, jos sille päälle satun. 1949 valmistuneessa rintamamiestalossamme on edelleen meneillään remontti, joten senkin kulusta lienee jotain aiheita luvassa.

Alkuun kuitenkin resepti appelsiinin makuisiin Runebergin torttuihin. Tortut syntyivät ihan vain hintoja kauhistelemaan jääneen äidin tarpeesta olla maksamatta neljästä tortusta lähes kahdeksaa euroa. Näihin ainekset löytyivät jo valmiiksi kaapista ja siksipä vadelman tilalle tuli tällä kertaa appelsiinia.

Appelsiiniset Runebergin tortut

3 kananmunaa

1,5 dl ruokokidesokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl korppujauhoja

1 dl murustettuja digestive-keksejä

1,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl kardemummaa

1 tl vaniljasokeria

2dl kermaviiliä

appelsiinimarmeladia

Kostutukseen:

n. 1dl vettä

1 rkl ruokokidesokeria

1 tl sitruunamehua

Päälle: 

appelsiinimarmeladia

sokerikuorrutetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon kuivat aineet. Lisää  kermaviili ja sekoita tasaiseksi.

Jaa taikina muffinivuoassa oleviin paperivuokiin. Paina teelusikalla jokaisen tortun keskelle pieni nokare paistonkestävää hilloa/marmeladia. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Kostuta kypsät tortut sivelemällä niille maustettua sokerivettä. Laita vielä jokaisen tortun keskelle nokare vadelmahilloa. Koristele sokerivesikuorrutuksella pursottamalla kuorrutteesta rengas hillon ympäri.

Makoisaa Runebergia!